Isoäidin synttärit

Tänään harjoituksille oli erityinen syy, nimittäin oli pelaajan isoäidin synttärit! Onneksi tämä selvisi juuri ennen kun ehdittiin aloittaa harjoitukset, sillä muuten treenit olisivat olleet aivan normaalit jalkapallotreenit ihan tuiki tavallisena marraskuisena päivänä. Mukavaa, että isoäidillä oli synttärit, sillä mikä muu päivä voisi olla yhtä hyvä päivä fudistreeneille? Ei kerrassaan mikään!

Isoäidin synttäripäivän kunniaksi koko joukkue harjoitteli pallon kuljettamista nopeasti ja hitaasti erityisellä jalkapallonkuljetusradalla. Se on vähän niin kuin esterata, mutta tehty jalkapallon kuljetusta varten. Joukkue selvisi radasta muitta mutkitta vain muutamalla ylimääräisellä harha-askeleella, jotka olisi tullut luultavasti otettua joka tapauksessa edes-takaisin, hypyllä ja ilman. Olisikohan muuten isoäiti selvinnyt radasta yhtä ketterästi? Kyllä varmaankin, sillä isosisko oli lukenut kuvallisesta lehdestä, että nykyään isoäidit ovat niin vikkeliä, että eivät ne ehdi missään keinutuolissa istuskelemaan. Mikä muuten on keinutuoli ja miten tuoli voi olla keinu? Enolla on keinutuoli ja se on ruskea. Siinä keinuessa täytyy varoa, ettei se osu takana olevaan seinään.

Harjoituksissa alkaa olla niin hämärää, että kentälle pitää laittaa valot. Ja voitteko uskoa, ne ovat niin kirkkaat valot, että valaisevat ihan koko ison jalkapallokentän! Tulee yhtäkkiä kirkas päivä pilkko pimeään.Hyvä kun kentällä on valot, sillä pimeässä jalkapalloa olisi vaikeampi pelata. Tai ei sittenkään, voitaisiin laittaa otsalamput, heijastimet ja leikkiä muurahaiskarhuja. Isä nimittäin luki netistä, että muurahaiskarhut nukkuvat päivisin. Päiväkodissa luetaan kirjoja ja jokainen saa valita vuorollaan kirjan, mitä luetaan. Niissäkin on karhuja. Siitä ei ollut ihan varmaa tietoa, oliko päiväkodissa jalkapallosta kertovaa kirjaa.

Hyvää isänpäivää ja kaikkien läheisten päivää!