TERVAKOSKEN PATO 100 V

JALKAPALLOA 1920-LUVULTA LÄHTIEN

31. elokuuta 1902 pidettiin Tervakoskella urheiluseuran perustava kokous, jonka puheenjohtajana toimi konttoristi Valdemar Lehtinen. Tässä kokouksessa seuran jäseniksi ilmoittautui neljätoista miestä ja yksi nainen. Seuran säännöt hyväksyttiin yleisessä kokouksessa 7.9.1902. Sen nimeksi tuli Tervakosken Voimistelu- ja Urheiluseura. Vuonna1932 seura otti nimekseen Tervakosken Pato.

Jalkapallon tulo Tervakoskelle

Tervakosken paperitehtaan pääkonttori sijaitsi vielä 1920-luvulla Helsingissä, sieltä siirrettiin Tervakoskelle konttoristeiksi nuoria miehiä, jotka olivat pelanneet jalkapalloa. He kutsuivat tervakoskelaisia nuoria kokoon selostustilaisuuteen “Pikkuniitylle”. Siellä sitten perustettiin seuran yhteyteen jalkapallo-osasto. Näistä Helsingistä tulleista nuorista mainittakoon esim. Emil Stenberg, sekä Selenius ja Rickhard Zilliacus. (Jo 1910-luvulla mainitaan voimistelu- ja urheiluseuran kalustoluettelossa ”potkupallo” jota oli jouduttu korjailemaan, korjaus maksoi 2 mk.)1920-luvulla alettiin rakentaa Tervakoskelle jalkapallo- ja urheilukenttää tehtaan kupeessa olevalle pellolle. Kentän rakentaminen innosti tervakoskelaisia nuoria niin paljon, että saatiin kokoon jopa kaksi joukkuetta, A- ja B-joukkueet. A-joukkueelle Tervakoski Osakeyhtiö kustansi siniset pelipaidat, jalkapallokengät sekä siniset säärisukat, joissa oli valkoiset raidat. B-joukkueella oli harmaa paita ja mustat housut sekä siniset sukat. A-joukkue pelasi ystävyysotteluita Riihimäkeä ja Hämeenlinnaa vastaan. Ottelut pelattiin yleisön pyynnöstä aina sunnuntaisin. A-joukkueen pelaajia olivat mm. Emil Stenberg, jonka pujottelutaito oli hienoa, Zilliacus oli oikea taktiikkapelaaja, maalivahtina oli Kurt Degerman, Kaarlo Heimonen ja Aarre(Josse) Louhi, Olli Kilpinen oli voimakaspotkuinen puolustaja. Sulo Sinivuori oli laitahyökkääjä, Eero Aaltonen oli nopea välihyökkääjä. Väinö Karlsson, laitahyökkääjä, Renholm ja Herman Josefsson.

Palloilu otettiin varsinaisesti seuran ohjelmaan vasta 1930-luvun alussa. Ensin harrastettiin pesäpalloa, mutta vuonna 1935 heräsi jalkapalloharrastus, jota harjoitettiin rinnan pesäpallon kanssa. Seuraavana vuonna pelattiin jo otteluja mm. Hyvinkään ja Järvenpään joukkueita vastaan. Samana vuonna seura hankki jalkapalloilijoille mm. kenkiä ja säärystimiä 1700 mk:lla. Vuonna 1938 saavutettiin Hämeen neljännen lohkon voitto. Jääpallo tuli seuran ohjelmaan vuonna 1934, ensimmäinen jääkiekko-ottelu pelattiin 28.2.1937, jolloin Padon joukkue pelasi Hämeenlinnan Tarmon B-joukkuetta vastaan tasapelin 3 - 3. Näistä 1930-luvun puolenvälin vuosista alkaen on jalkapalloa harrastettu Tervakoskella vaihtelevalla innostuksella. Sotavuosina 1939 - 1944 jalkapalloa ei pelattu, mutta jo vuonna 1945 harrastus pääsi taas hyvään vauhtiin. Seuran joukkue, joka kuului piirin II luokan sarjaan, pelasi 18 ottelua ja suoriutui etelälohkon voittajaksi. 1940-luvun pelaajista mainittakoon mm. Allan Forsman, Eero Ahonen, Veikko Rinne, Aarne Lahti, Olavi Väre, Osmo ja Arvi Tamminen. Allan Forsman oli ollut valmentajakursseilla ja yritti saada nuoria poikia innostumaan jalkapalloon. Tämä ei kuitenkaan onnistunut toivotulla tavalla, sillä pojat olivat enemmän kiinnostuneita seuran piirissä nousukauttaan elävästä pesäpallosta. Kahteen palloilulajiin samanaikaisesti ei pienellä paikkakunnalla tuntunut riittävän tarpeeksi kiinnostusta. Tosin on mainittava, että Tervakoskella jalkapallotoimintaa on jonkin verran haitannut normaalikokoisen jalkapallokentän puuttuminen.

Vuonna 1947 seuran joukkue nousi kuitenkin vuodeksi maakuntasarjaan, jonka jälkeen harrastus taas hiipui. 1950-luvulla valmentajakurssin käyneet Tauno Mustonen ja Veikko Rinne saivat pojat innostumaan siinä määrin, että seura pystyi juniorijoukkueella osallistumaan piirinsarjaan. Vuonna 1958 joukkue pääsi ensin piirisarjan III-luokkaan ja paria vuotta myöhemmin II-luokkaan. Tähän luokkaan kuuluivat joukkue sekä junioripelaajat 1960-luvulla. 50-luvun pelaajia yllämainittujen valmennuskurssilaisten lisäksi olivat mm. Aarno Salmela, Kaarlo Nurmela, Pertti Pajunen ja Pentti Nummela muutamia mainitakseni. Uusia pelaajia 1960-luvulle tultaessa olivat esim. Janne Kettunen, Risto Glad, Ervo Tamminen ja Kari Lehmussaari. Vuonna 1961 seuran jalkapalloilijat tekivät matkan Ruotsiin, missä pelasivat ystävyysottelun Tumba IFK:ta vastaan. Puolesta välin 60-lukua alkoi sitten jalkapallon nousukausi Tervakoskella ja sen pääarkkitehtina toimi kaikkien Padon palloilijoiden tuntema Pertti ”Petteri” Pajunen. Hänen ansiostaan jalkapalloinnostus kohosi ja harrastajamäärät kohosivat niin, että saatiin koottua jopa 3 - 5 juniorijoukkuettakin paikkakunnalle. ”Petteri” valmensi lähes kaikkia joukkueita, kunnes 1970-luvun alkupuolella hän alkoi keskittymään edustusjoukkueen eteenpäin viemiseen. Työ kantoi hedelmää vuonna 1976 jolloin nuori Padon joukkue nousi IV-divisioonaan ja vuonna 1978 lähes samalla joukkueella noustiin III-divisioonaan. 1970-luvun edustuspelaajia olivat mm. Krister Nyman, Jari Salonen, Kari Ruokonen, Kari Gustafsson, Auvo ja Reijo Hyvönen, Kai Sinkkonen, Pekka Luukkonen, Kauko Jokinen ja Timo Koskinen. Pelaaminen III-divisioonassa jäi vuoden mittaiseksi, mutta takaisin noustiin jo vuonna 1980 jolloin Pato voitti murskaavasti IV-divarin.

80-luvulla Pato pelasi vuoroin III- ja IV-divisioonassa, parhaimpaan sijoitukseen yllettiin vuonna 1983, jolloin saavutettiin kolmas sija III divisioonassa. Pelaajia tällä vuosikymmenellä olivat mm. Erkki Kainulainen, Esko Kaleva, Asko Luukkonen, Auvo Hyvönen, Timo Koskinen, Mika Sillanpää, Siivosen veljekset Jukka, Reima ja Pekka, Kauko Jokinen, Kari Ruokonen, Matti Pullinen, Jukka Tukia ja Kai Sinkkonen. Pelaajamäärät nousivat siinä määrin 80-luvun lopulle tultaessa, että Padolla oli koossa kaksi miesten joukkuetta ja 5-8 juniorijoukkuetta. Ongelmana 80-luvun alussa oli edelleen jo 50-luvulla mainittu täysimittaisen jalkapallokentän puuttuminen. Tähän saatiin väliaikainen korjaus vuonna 1985 jolloin Lähdekorven pellolle rakennettiin Janakkalan kunnan toimesta täysimittainen nurmikenttä.

90-luvulle tultaessa harrastajamäärät nousivat jälleen kun Pato otti ohjelmaansa myös tyttöjalkapallon. Joukkueita oli nyt toista kymmentä: miesten edustus ja reservijoukkueet, ikämiesjoukkue, naistenjoukkue, 3-4 tyttöjoukkuetta sekä 5-6 poikajoukkuetta. Pelaajia näissä joukkueissa oli jo tuolloin kolmatta sataa. Jälleen tuli eteen kenttäongelmat - mistä saada harjoituspaikat kaikille joukkueille? Onneksi Janakkalan kunta otti Tervakosken palloiluväen hätähuudon tosissaan ja lupasi Tervakoskelle uuden urheilukentän. Kenttä valmistuikin vuonna 1999 ja nyt olivat Tervakosken kenttäolot sillä tasolla, että oli tarjota loistavat harjoitus- ja peliolosuhteet jalkapallonharrastajille. Vuonna 1994 keksivät silloisen F-juniorijoukkueen vetäjät idean, järjestetään Tervakoskella jalkapalloturnaus F-ikäisille pojille. Kun vielä paikallinen huvipuisto Puuhamaa lupasi ”sponsoroida” kyseistä turnausta ja antoi käyttää nimeään turnauksen yhteydessä, kasvoi tästä ideasta yksi Etelä-Suomen suosituimmista junioriturnauksista. Vuodesta 1999 lähtien turnaukseen on joka kesä osallistunut yli neljäkymmentä joukkuetta ympäri Suomenniemen.

2000-luvulle tultaessa Padon jalkapallojaoston piirissä on n. 300 pelaajaa 15-17 joukkueessa. Olosuhteiden parantuessa ja suuren harrastajamäärän avulla Tervakoskelainen jalkapallo on tullut tunnetuksi laajemminkin palloilupiireissä. Padon joukkueiden menestys sarjoissaan on viime vuosina ollut erinomainen, edustusjoukkue on sijoittunut III-divisioonassa lohkossaan kolmen parhaan joukkoon useampana vuotena. Vuosina 2001 ja 2002 Pato voitti mm. Uusimaa Cupin. Miesten reservijoukkue on tehnyt myös hienoa työtä piirinsarjoissa, vuonna 1999 joukkue nousi V-divisioonaan, jossa viihdyttiin vain parin kauden verran ja vuonna 2001 oli edessä nousu IV-divisioonaan, jossa sijoituttiin seitsemänneksi ja säilytettiin paikka seuraavalle kaudelle. Junnujoukkueista menestyksekkäimpiä viime vuosina ovat ehkä olleet 86 - 87 syntyneet pojat, nämä joukkueet ovat pelanneet piirin Idivisioonassa. Pojat-87 ottivat esim. vuonna 2000 piirin pronssisen mitalin. Naisten joukkue oli kolmas III-divisioonassa vuonna 2001. Tyttöjoukkueiden menestys on ollut myös loistava, 85-87 syntyneet ovat pelanneet menestyksekkäästi Uudenmaan piirin sarjoissa. Innokasta tyttöjalkapalloilupolvea on nousemassa runsain määrin, innokkaiden ja kannustavien vetäjien toimesta. Salifutis on myös kuulunut tyttöjen ja naisten talviharjoittelukaudelle, kaudella 2002-2003 naistenjoukkue voitti Tampereen piirin mestaruuden. Muutamat junnut tytöistä sekä pojista ovat myös saaneet kutsun piirijoukkueisiin, joissa he ovat tehneet pientä seuraamme tunnetuksi hienoilla esityksillään piirijoukkueiden välisissä otteluissa ja Pohjola Cupissa. Kautta aikain ehkä menestyksekkäin kasvattimme on vuosikaudet Suomen korkeimmalla sarjatasolla pelannut ja Suomen mestaruudenkin voittanut Petri Ojala, joka edusti Tampereen Ilvestä usean vuoden ajan. Näistä vuosista saamme kiittää tukijoitamme ja kannustajiamme, yhteisöjä, yrityksiä ja yksityisiä henkilöitä. Suuri kiitos kuuluu alusta lähtien seuran toimintaa tukeneelle Tervakoski OY:lle.

Lähteet:

Padon arkisto, Aimo Markkula historiikki v. 1952: Tervakosken Pato 50 vuotta, Pirkko Syrjänen tutkielma v.1967: Tervakosken Pato 1902-1966

Paavo Salorannan haastattelu Onnenpotkut lehdessä v. 1996 (Ossi Niemi)

2003

Reijo Hyvönen